Antoni van Leeuwenhoek

Antoni van Leeuwenhoek
Henkilötiedot
Syntynyt	24. lokakuuta 1632 Delft, Yhdistyneet Alankomaat
Kuollut	26. elokuuta 1723 (90 vuotta) Delft, Yhdistyneet Alankomaat
Kansalaisuus	Alankomaat
Koulutus ja ura
Tutkimusalue	Mikrobiologia, optiikka
Tunnetut työt	Mikroskoopin keksiminen Leeuwenhoekin tauti
Palkinnot	2766 Leeuwenhoek (asteroidi)
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Antoni Philips van Leeuwenhoek (ˈɑntoːni vɑn ˈleːuə(n)ˌɦuk^ⓘ (ohje); 24. lokakuuta 1632 Delft – 26. elokuuta 1723 Delft) oli hollantilainen tiedemies, jota pidetään solubiologian ja bakteriologian perustajana. Itse valmistamallaan yhden linssin mikroskoopilla hän havaitsi lihassyyt ja veren virtauksen kapillaarisuonissa ja löysi mikrobit, kuten alkueläimet, bakteerit ja hiivat. Eräs niistä oli suolistossa elävä Giardia-alkueläin.

Leeuwenhoek valmisti noin 500 linssiä ja 25 mikroskooppia, joista yhdeksän on säilynyt. Ne pystyvät suurentamaan kohteen yli 250-kertaiseksi. Uskotaan, että kadonneiden joukossa oli mikroskooppeja, jotka suurensivat kohteen 500-kertaiseksi. Leeuwenhoek oli tutkijana amatööri; hän ei ollut saanut tieteellistä koulutusta eikä osannut latinaa.

Elämä

Leeuwenhoek syntyi 24. lokakuuta 1632 Delftissä, Alankomaissa. Hänen syntymänimensä oli Thonis Philipszoon, mutta hän allekirjoitti kirjeensä nimellä Antoni van Leeuwenhoek. Hän otti mahdollisesti sukunimen Leeuwenhoek (holl. leijonanurkka), koska asui lähellä Leijonanportti -nimistä paikkaa, jonka hänen isänsä omisti. Leeuwenhoekin isä Philips Thoniszoon oli korien valmistaja ja hänen äitinsä Margrietke Jacobs van den Berch oluenpanijasukua. Isä kuoli pojan ollessa nelivuotias.

Leeuwenhook kävi koulua Warmondin kylässä lähellä Leideniä. Myöhemmin hän asui pienessä Benthuizenin kylässä setänsä luona, joka antoi hänelle opetusta. Sedän kuoleman jälkeen vuonna 1648 Leeuwenhoek muutti Amsterdamiin ja pääsi pellavakauppiaan oppiin. Vuonna 1654 Leeuwenhoek avioitui Barbara de Meyn kanssa, palasi kotikaupunkiinsa Delftiin, lainasi 5 000 floriinia, osti talon ja perusti kangaskaupan. Hän sai myös työpaikan Delftin kaupunginviskaalien vahtimestarina. Myöhemmin hän toimi kaupungin viinituonnin virallisena viininmittaajana. Perheeseen syntyneistä viidestä lapsesta vain Maria eli aikuisikään. Hänen vaimonsa Barbara kuoli vuonna 1666. Vuonna 1671 hän avioitui Cornelia Swalmiuksen kanssa. Liitosta ei syntynyt lapsia.

Vapaa-ajallaan Leeuwenhoek teki linssejä ja tutki tehokkailla mikroskoopeillaan niiden avaamaa uutta maailmaa.

Delftiläinen taidemaalari Johannes Van Vermeer (1632–1675) oli samanikäinen Leeuwenhoekin kanssa, ja hänen uskotaan kuuluneen Leeuwenhoekin ystäväpiiriin.

Mikroskoopin kehittäminen

Leeuwenhoekin tekemissä mikroskoopeissa oli vain yksi linssi.

Työssään kangaskauppiaana Leeuwenhook käytti suurennuslasia, jolla tarkkailtiin kankaiden laatua. Hän havaitsi, että linssit olivat epätarkkoja ja ryhtyi siksi kehittämään niistä tehokkaampia. Hän sulatti kuumaa natronkalkki- eli soodalasia liekissä ja sai tällä tavoin aikaan lähes täydellisen pyöreitä lasipalloja, jotka suurensivat erittäin tehokkaasti. Keksintö teki Leeuwenhookin mikroskoopeista ylivoimaisen tehokkaita. Menetelmän hän piti salassa, sillä se antoi hänelle monopolin biologisten keksintöjen tekemisessä. Leeuwenhook kätki vierailijoilta tehokkaimmat linssinsä ja antoi ymmärtää valmistavansa ne perinteisellä hiontamenetelmällä.

Leeuwenhook valmisti yli 500 optista linssiä ja 25 yhden linssin mikroskooppia. Osa säilyneistä linsseistä kykeni jopa 275-kertaiseen suurennokseen. Leeuwenhook vei linssien valmistuksen salaisuuden mukanaan hautaan. Lasisäikeen sulattamiseen perustuva menetelmä onnistuttiin rekonstruoimaan vasta vuonna 1957.

Tutkimustyö

Antoni van Leeuwenhoekin muistolaatta Delftissä.

Leeuwenhook tutki mikroskoopeillaan monia asioita, kuten verta, vettä ja hyönteisiä. Löydöistään hän lähetti kirjeitä Lontoossa toimineelle Royal Societylle. Hollantilainen optikko Constantijn Huygens oli kirjoittanut hänestä suosituskirjeen, jonka mukaan Leeuwenhook on

vaatimaton mies, vailla tieteellistä ja kielellistä oppineisuutta, mutta luonteeltaan äärimmäisen utelias ja ahkera … ja aina nöyrästi alistaen kokemuksensa ja niitä koskevat käsityksensä oppineiden arvosteltaviksi ja korjattaviksi.

Royal Societyn Philosophical Transactios -lehdessä julkaistiin Leeuwenhookin pitkiä kirjeitä, joissa hän selosti tutkimuksiaan. Royal Society suhtautui niihin innostuneesti, mikä rohkaisi häntä jatkamaan tutkimuksiaan, jotka olivat vallankumouksellisia. Leeuwenhoek oli esimerkiksi ensimmäinen, joka havaitsi yksisoluisia eliöitä, kuten ameeboja. Leeuwenhoek työskenteli yksin ja kirjoitti hollanniksi. Uusien löydösten varmistamiseksi Royal Society lähetti kuusi tarkkailijaa seuraamaan Leeuwenhoekin työtä. Vuonna 1680 hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi.

Mikro-organismeja koskevat löydöt vakuuttivat Leeuwenhoekin siitä, että käsitys alempien elämänmuotojen itsestään syntymisestä oli virheellinen. Leeuwenhoek pystyi osoittamaan, että esimerkiksi kirput syntyvät lisääntymällä aivan kuten suuremmatkin eliöt. Hänen havaintojaan alkueläimistä käytettiin kuitenkin tukemaan alkusyntyteoriaa, jonka Francesco Redin tutkimukset olivat jo lähes siirtäneet historiaan.

Vaikka Leeuwenhoek oli tutkijana harrastelija, hänen kokeensa ja havaintonsa perustuivat tieteellisiin periaatteisiin, kuten systemaattisiin havaintoihin, toistettuihin kokeisiin ja tulosten jakamiseen muille tutkijoille arviointia varten. Leeuwenhoek oli aikaansa edellä, sillä kului vielä 200 vuotta ennen kuin hänen havaintonsa bakteereista ja alkueläimistä saivat uudelleen huomiota Louis Pasteurin, Joseph Listerin ja Robert Kochin työn kautta.

Leeuwenhoekin työ avasi mikrobiologian maailman. Hänen keskeisiä löytöjään ja havaintojaan olivat likoeläimet eli pienet vesieliöt, kuten ripsieläimet, silmälevät, alkueläimet ja levät, bakteerit, solujen vakuolit eli solunesterakkulat, siittiöt, valkosolut ja punasolut sekä lihassäikeiden rakennekuviot.

Jälkimaine

Leeuwenhoekin kraateri kuun pimeällä puolella.

Leeuwenhoek eli 90-vuotiaaksi, mikä oli siihen aikaan harvinaista. Hänen luonaan vieraili merkkihenkilöitä, kuten Pietari Suuri, joka tuolloin oli Hollannissa sekä Englannin kuningatar.

Leeuwenhoekilla on tärkeä asema modernin tieteen kehityksessä. Hänen tutkimuksensa mikrobeista eivät kuitenkaan johtaneet läpimurtoon lääketieteessä sairauksien syiden tunnistamisessa, missä vakiintuneen aseman saaneet miasmateoria ja Galenoksen humoraalioppi saivat jatkoaikaa 1800-luvulle saakka.

Leeuwenhoekin mukaan on nimetty lukuisia kohteita paitsi Hollannissa myös muualla.

Katso myös

• Mikrobiteoria

Lähteet

• Rossi, Paolo: Modernin tieteen synty Euroopassa. Suomentanut Lena Talvio. Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-153-7

Aiheesta muualla

• Leeuwenhoekin elämäkerta NNDB.com:ssa
• Elämäkerta Kalifornian yliopiston paleontologisen museon sivuilla