Lähdekoodi sivulle Ooppera

{{tämä artikkeli|kertoo eurooppalaisesta oopperasta. Itäaasialaisesta oopperaperinteestä kertoo artikkeli [[kiinalainen ooppera]].}}
[[Kuva:Salzburger Festspiele 2012 - Carmen.jpg|thumb|300px| [[Georges Bizet|Georges Bizet’n]] ''[[Carmen]]in'' esitys Salzburger Festspielessä 2012]]
'''Ooppera''' ({{k-la|opera}}, monikko sanasta ''opus'' ’työ, teos’) on näyttämötaidemuoto, jossa yhdistyvät [[musiikki]] ja [[näytelmä]]. Oopperassa on usein täysimittainen [[sinfoniaorkesteri]]. Pääosassa ovat kuitenkin laulajat. Oopperan tekstiä, jota kutsutaan nimellä ''[[libretto]]'', lauletaan oopperan aikana tavallisesti kahdella laulutyylillä. ''[[Resitatiivi]]'' on puhemaista laulua, joka kuljettaa juonta eteenpäin. Resitatiivien välillä olevia lauluja kutsutaan ''[[aaria|aarioiksi]]''. Lisäksi oopperateoksiin kuuluu usein [[duetto]]ja, kolmen laulajan esittämiä tertsettoja ja neljän laulajan kvartetteja, kuorokohtauksia ja orkesterin esittämiä alku-, väli- ja loppusoittoja.

== Tekijät ==
Oopperan sanoituksen eli [[Libretto|libreton]] kirjoittaa ''libretisti''. Joskus libreton kirjoittaa oopperan säveltäjä itse. Libretisti päättää, mitä kussakin kohtauksessa tapahtuu, ja hän kirjoittaa laulajien laulamat ja puhumat sanat. Libreton tarina on joskus peräisin tunnetusta lähteestä kuten sadusta, myytistä, Raamatusta, romaanista, näytelmästä tai elämäkerrasta.<ref>Siberell 2001, s. 16–17.</ref> Monessa oopperatalossa katsoja voi lukea librettoa esityksen aikana omalla kielellään esimerkiksi näyttämön yläpuolella tai istuimen selkänojassa olevasta näytöstä.<ref>Siberell 2001, s. 19.</ref>

Oopperan säveltäjä tekee oopperan musiikin ja antaa toiminnalle ja tunteelle musiikillisen muodon. Hän määrittelee myös orkesterin koon, mitä soittimia ja äänialoja esityksessä käytetään, ja kuinka monta laulajaa esitykseen osallistuu.<ref>Siberell 2001, s. 17.</ref>

[[Oopperatalo]]n johtaja suunnittelee jokaisen esityskauden ohjelmiston. Hän valitsee esitettävät oopperat ja varaa niihin laulajat.<ref>Siberell 2001, s. 22.</ref>

Laulajat sijoitetaan rooleihin [[ääniala]]nsa mukaan. Oopperalaulajien äänialoja ovat miehillä [[basso]], [[baritoni]], [[tenori]] ja [[kontratenori]], ja naisilla [[kontra-altto]], [[altto]], [[mezzosopraano]] ja [[sopraano]]. Oopperat esitetään nykyisin yleensä alkukielellä, joten laulajat joutuvat laulamaan useilla eri kielillä.<ref>Siberell 2001, s. 26–29.</ref> Joissain oopperoissa on laulukuoro, ja joissain esiintyy [[baletti]]tanssijoita. Lavalla on usein myös statisteja, jotka eivät puhu tai laula.<ref>Siberell 2001, s. 30.</ref>

[[Kapellimestari]], "maestro", johtaa esityksessä orkesteria ja päättää esimerkiksi musiikin tempon ja voimakkuuden. Hän osoittaa laulajille ja soittajille milloin on heidän vuoronsa olla äänessä. Orkesteri istuu orkesterimontussa näyttämön ja yleisön välissä.<ref>Siberell 2001, s. 22–25.</ref> Näyttämön edessä on yleisöltä piilotettu [[kuiskaaja]]n koppi, josta hän muistuttaa laulajaa sanoituksista.<ref>Siberell 2001, s. 27.</ref>

Näyttämöohjaaja vastaa siitä, mitä näyttämöllä tapahtuu, ja hän ohjaa laulajien liikkeitä. [[Lavastaja]] suunnittelee lavasteet ja sen, miltä esitys näyttää. Hän työskentelee yhteistyössä etenkin ohjaajan ja valaistussuunnittelijan kanssa, joka suunnittelee esityksen valaistuksen.<ref>Siberell 2001, s. 22–23, 39.</ref> Puvustaja tekee esittäjien esiintymisasut, meikkaaja laatii meikit ja peruukkimestari tekee [[Peruukki|peruukit]], joita oopperassa käytetään hyvin runsaasti.<ref>Siberell 2001, s. 40–44.</ref>

Musiikkijärjestäjä tai näytäntöjärjestäjä on ikään kuin toinen kapellimestari, joka seuraa partituuria ja määrää esimerkiksi esiintyjien sisääntulon ajoituksista, lavasteiden ja valojen vaihtumisesta, erikoistehosteista ja [[Esirippu|esiripun]] liikkeistä.<ref>Siberell 2001, s. 36.</ref> Esitykseen osallistuu lisäksi erilaisia näyttämötyöntekijöitä, jotka esimerkiksi siirtelevät lavasteita ja hoitelevat tehosteita.<ref>Siberell 2001, s. 37–38.</ref>

== Oopperan historia ==
{{Pääartikkeli|[[Oopperan historia]]}}

[[Tiedosto:Henry_Purcell_%22Dido_%26_Aeneas%22_(extrait)_-_Les_Arts_Florissants,_William_Christie.webm|pienois|vasen|Ote [[Henry Purcell]]in barokkioopperasta ''[[Dido ja Aeneas]]'' (1689), esittäjinä [[Les Arts Florissants]].]]
Oopperan juuret juontuvat [[renessanssi]]n aikaan suosittuihin musiikkia ja draamaa yhdistäneisiin taidemuotoihin ''[[pastoraalidraama|pastoraali-]]'' ja ''[[madrigaalidraama]]an'' sekä ennen kaikkea [[intermedio]]on, jotka olivat lyhyitä esityksiä, joita esitettiin tavallisten puhedraamojen väliajoilla. Barokin kynnyksellä tehdyt kaksi merkittävää musiikillista keksintöä tekivät oopperan synnyn mahdolliseksi. Kirkkosävellajeista luopuminen ja duuri–molli-tonaliteetin vakiintuminen mahdollisti [[modulaatio]]n ja siten kontrastien ja jännitteiden luomisen musiikkiin. Sävellajien erot teki erityisen vaikuttaviksi se, ettei viritysjärjestelmä ollut [[tasaviritys|tasavireinen]]. Renessanssimusiikin polyfoniasta siirtyminen barokkimusiikin [[monodia]]an mahdollisti melodian vapaamman liikkumisen ja siten tekstin sisältöä paremmin kuvaavien laululinjojen säveltämisen.

1500-luvun lopulla [[Venetsia]]ssa vaikutti neljä kilpailevaa seurapiiriä: ''[[camerata]]a'', jotka pohtivat miksi ajan musiikki ei yltänyt [[Aristoteles|Aristoteleen]] ''[[Runousoppi|Runousopissa]]'' kuvaamalle tasolle ja pyrkivät uudelleen herättämään henkiin [[antiikin musiikki]]perinteen. ''Cameratojen'' pohdintojen tuloksena syntyi uusi laulutyyli, [[resitatiivi]], jota käytettiin ensimmäistä kertaa [[Jacopo Corsi]]n ''camerataan'' kuuluneen säveltäjä [[Jacopo Peri]]n teoksessa ''[[Dafne (Perin ooppera)|Dafne]]'' vuodelta 1597. ''Dafnea'' pidetään ensimmäisenä varsinaisena oopperana, mutta se ei ole säilynyt. Ensimmäinen näihin päiviin säilynyt ooppera on saman säveltäjän ''[[Euridice]]'' vuodelta 1600. Varhaisen barokin merkittävimmäksi oopperasäveltäjäksi nousi [[Claudio Monteverdi]], jonka oopperat ''Orfeo'' (1607) ja ''Il ritorno d’Ulisse in patria'' (1640) muodostuivat varhaisen oopperan kulmakiviksi ja joita esitetään edelleen laajasti. Ensimmäistä kertaa termi ooppera esiintyi vasta vuonna 1647 julkaistun librettokokoelman alaotsikossa: ''”opera de rappresentarsi in musica”'' (”Musiikiksi esitettävä teos”). Ensimmäiset oopperat olivat pienen eliitin harrastus, mutta 1600-luvun puoliväliin mennessä ooppera oli levinnyt laajempiin yhteiskuntakerroksiin. Suuriin kaupunkeihin perustettiin julkisia oopperataloja, joihin myös porvaristo saattoi ostaa pääsylippuja. Yleisö oli kiinnostunut laulajien taiturimaisista suorituksista ja hienoista lavasteista, joihin liittyi usein näyttäviä erikoistehosteita.

Ranskassa [[Jean-Baptiste Lully]] 1670-luvulla loi yhdessä libretistinsä [[Philippe Quinault]]'n kanssa omaleimaisen ranskalaisen oopperatyylin, ''[[tragédie en musique]]n'', joka säilyi elinvoimaisena kokonaisen vuosisadan. Myöhäisbarokin aikana [[Georg Friedrich Händel]] saavutti suurta arvostusta oopperasäveltäjänä ja sävelsi sekä ohjasi oopperoita lähes kolmenkymmenen kuuden vuoden ajan. Tunnetuimpia hänen yli neljästäkymmenestä italialaistyylisestä oopperastaan ovat ''[[Almira]]'' 1705 ja ''Giulio Cesare'' ([[Julius Caesar]]) 1724.

[[Kuva:Joseph Siffred Duplessis - Christoph Willibald Gluck - Google Art Project.jpg|thumb|upright|Christoph Willibald Gluck Joseph Siffried Duplessisin maalaamana vuonna [[1775]].]]
Monet klassismin ajan musiikin keskeisistä piirteistä kehittyivät aluksi italialaisen koomisen oopperan piirissä 1720- ja 1730-luvuilla, koska koominen ooppera oli vähemmässä määrin perinteen ja etiketin säätelemää kuin vakava ooppera, ''[[opera seria]]''. Italiassa syntyi monia oopperan tyylisuuntia kuten ''dramma giocoso'', ''dramma comico'' ja ''[[opera buffa]]'', joista viimeinen on vakiintunut koko aikakauden koomisen oopperan yleisnimitykseksi. ''Opera buffa'' on useasta näytöksestä koostuva koominen ooppera, jossa on tavallisesti yli kuusi lauluroolia. ''Opera buffan'' piirissä kehittyneet muodot löysivät tiensä ennen pitkää myös vakavampaan ''opera seriaan'', jonka keskeisimpiä vaikuttajia oli libretisti [[Pietro Metastasio]]. Useat eri säveltäjät, muun muassa [[Christoph Willibald Gluck]]in ja [[Wolfgang Amadeus Mozart]], käyttivät Metastasion librettoja sävellyksissään satoja kertoja.

1700-luvun puolivälissä monet musiikkivaikuttajat alkoivat arvostella ''opera seriaa'', jonka katsottiin kangistuneen kaavoihin ja etääntyneen kauaksi [[Jacopo Peri]]n oopperalle asettamista ihanteista. Syntyneen uudistusliikkeen keulahahmoksi on musiikin historiassa noussut [[Christoph Willibald Gluck]], jonka ''[[Orfeo ed Euridice]]'' ja ''[[Alceste]]'' olivat ensimmäiset uusien ihanteiden mukaisesti sävelletyt oopperat. Gluck pyrki palauttamaan musiikin tukemaan draamaa.

[[Kuva:Robert Sterl Schuch dirigiert Rosenkavalier.jpg|thumb|left|[[Edler von Schuch]] johtamassa [[Richard Strauss]]in [[Ruusuritari]]-oopperaa vuonna 1912.]]
1800-luvun alkupuoli oli monin tavoin oopperan kulta-aikaa, jolloin ympäri Eurooppaa pystytettiin uusia oopperataloja ja musiikinlaji levisi myös Atlantin yli [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. Suurinta osaa eurooppalaisista oopperataloista pyörittivät [[impressaari]]t, jotka saivat rahallista tukea valtiolta tai yksityisiltä lahjoittajilta. Suosituimmat ooppera-aariat levisivät myös pianosovitettuina nuottipainoksina yksityiskoteihin. Vaikka libretolla ja spektaakkelimaisella näyttämötekniikalla oli edelleen keskeinen asema, alkoi musiikki nousta kuitenkin keskeisimmäksi elementiksi ja säveltäjät nousivat arvostuksessa kuuluisien laulajien rinnalle. 1800-luvun loppupuolella ooppera kytkeytyi enenevässä määrin [[nationalismi|kansallisuusaatteeseen]]. Aiheita haettiin kansakunnan historiasta ja [[Myytti|myyteistä]]: esimerkiksi [[Richard Wagner]]in'' [[Nibelungin sormus (oopperat)|Nibelungin sormus]]'' -tetralogia haki aiheensa saksalaisista kansantaruista. Venäläisissä oopperoissa käytettiin teemoina maan kansanmusiikkisävelmiä ja pyrittiin luomaan omintakeinen venäläinen musiikkityyli. Aikakaudelle tyypillistä oli myös vanhojen menestyneiden oopperoiden uudelleenesittäminen, mikä aikaisempina vuosikymmeninä ja -satoina oli ollut harvinaista. Näistä uudelleen esitetyistä oopperoista syntyi hiljalleen oopperan keskeinen ohjelmisto ja uusien oopperoiden kysyntä väheni. Vähentynyt kysyntä antoi säveltäjille mahdollisuuden hioa teoksiaan pidempään. Perinteiden sijaan keskeiseen rooliin nousikin sävellyksen ennenkuulumattomuus ja omintakeisuus.

1900-luvun aikana ooppera kehittyi muun taidemusiikin tavoin eri suuntiin, ja siksi oopperan kehitystä voidaan tarkastella ensisijaisesti yksittäisten säveltäjien ja teosten kautta, koska oopperalla muotokieli ei ollut enää yhtenäinen. Vuosisadan aikana säveltäjät loivat uutta oopperataidetta monin toisista poikkeavin keinoin. Vuosisadan alussa sävelletyt oopperat olivat vielä kauttaaltaan tonaalisia ja sävelkieli yhtenäisempää, mutta [[1900-luvun taidemusiikki|1900-luvun musiikissa]] säveltasojärjestelmien, rytmin ja muodon saralla tehdyt innovaatiot tulivat värittämään myös oopperataidetta.

==Kuuluisia oopperasäveltäjiä==
* [[Claudio Monteverdi]]
* [[Georg Friedrich Händel]]
* [[Wolfgang Amadeus Mozart]]
* [[Richard Wagner]]
* [[Giuseppe Verdi]]
* [[Giacomo Puccini]]

== Katso myös ==
* [[Bayreuthin musiikkijuhlat]]
* [[Luettelo säveltäjistä]]
* [[Opera Cava]]-festivaali
* [[Savonlinnan oopperajuhlat]]
* [[Suomen Kansallisooppera]]
* [[Taidemusiikki]]

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä= Grout, Donald Jay et al.| Nimeke= A History of Western Music, 7th ed. | www= https://archive.org/details/historyofwestern0000grou_v9d4| Julkaisija= W.W. Norton & Company, Inc. | Vuosi=2005 | Tunniste = | Isbn = 0-393-97991-1}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Bacon, Henry | Nimeke=Oopperan historia | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1995 | Tunniste = | Isbn = 951-1-13273-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Siberell, Anne | Nimeke = Bravo! Brava! A Night at the Opera : Behind the Scenes with Composers, Cast, and Crew | www = https://archive.org/details/bravobravanighta00sibe | Vuosi = 2001 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Oxford University Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 9780195139662 }}

===Viitteet===
{{viitteet}}

== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Batta, András (päätoim.) | Nimeke=Ooppera. Säveltäjät, teokset, esittäjät | Selite=(Opera. Komponisten, Werke, Interpreten, 1999.) Suomentanut Elli Ainola | Julkaisupaikka=Köln | Julkaisija=Könemann | Vuosi=2001 | Isbn=3-8290-5833-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hertzen, Pirjo von | Nimeke=Mentäiskö oopperaan! | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=2012 | Isbn=978-951-31-6530-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Lazarus, John | Nimeke=Oopperan käsikirja | Selite=(The Opera Handbook, 1987.) Suomentanut Hannu-Ilari Lampila. 4., uudistettu painos | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2012 | Isbn=978-951-1-26604-4}}

== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat|Opera}}
{{Wikisitaatit}}
* [http://oopperabaletti.fi/ Suomen Kansallisooppera].
* [http://www.operafestival.fi/ Savonlinnan Oopperajuhlat].
* [http://operabase.com/index.cgi?lang=fi OperaBase] – esityksiä, säveltäjiä, laulajia.
* [http://operetta.stanford.edu/ OperaGlass] – muun muassa luetteloituna yli 4800 säveltäjän yli 25 000 teosta. {{en}}
* [http://www.operissimo.com/ Operissimo] – suuri ooppera- ja konserttitietokanta. {{en}}
* [http://ww.historicopera.com/index.htm Historic Opera] {{Wayback|1=http://ww.historicopera.com/index.htm |päiväys=20181004103917 }} – kuvia, postikortteja ym. oopperan historiasta. {{en}}
* [http://patriciagray.net/Operahtmls/works.html Patriciagra.net] – opas oopperasäveltäjien ja teosten oikeaan lausuntaan.
* [http://www.av-kaantajat.fi/katsojalle/oopperakaantaminen/ Suomen av-kääntäjät: Oopperoiden kääntäminen ja tekstitys] {{Wayback|1=http://www.av-kaantajat.fi/katsojalle/oopperakaantaminen/ |päiväys=20110917122024 }}.

{{Metatieto}}

[[Luokka:Ooppera| ]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]