Miksi Suomen tiedustelu repsahti? Halonen ja Tuomioja romuttivat Venäjän sotilasliikenteen vahtimisen

Suomalaisen sotilastiedustelun takamatkaan on kaksi syytä: Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja, kirjoittaa Olli Ainola.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen jyräsi heikon pääministerin Matti Vanhasen kerta toisensa jälkeen, kun viranomaiset ja sotilaat olisivat halunneet uudistaa tiedustelua. Ylipäällikkö Halonen oli kiinnostunut enemmän kriisinhallinnasta. Vuonna 2011 otetussa valokuvassa hän tarkastaa suomalaistajääkärijoukkuetta Afganistanissa. (ELINA KATAJAMÄKI/PUOLUSTUSVOIMAT)

Paraatisoittokunta vain puuttuu, kun hallitus marssii viimeistään syksyllä eduskuntaan tiedustelua koskevat lakiesitykset mukanaan. Supo ja puolustusvoimat ovat pehmittäneet poliitikot presidenttiä myöten suopeiksi laille, joiden luonnokset julkistetaan keskiviikkona.

Eipä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että jopa vasemmistoliiton eduskuntaryhmä liputtaa lisää tiedusteluvaltuuksia. Eduskuntaryhmä tunnustaa melkein mukisematta periaatteen, jonka mukaan vakava uhka kansalliselle turvallisuudelle on hyväksyttävä peruste murtaa kansalaisen luottamuksellisen viestin suoja..

Tiedusteluviranomaisten valta kasvaa. Vastuukin lisääntyy.

Jos eduskunta hyväksyy lait, me toimittajat saamme parin muun ammattiryhmän ohella muita hieman turvatumman ammatillisen suojan. Toimittajien lähdesuojaa, asianajajatoiminnan luottamuksellisuuden suojaa tai pappien rippisalaisuutta eivät tiedusteluvirkamiehet saa loukata viestejä lukiessaan.

Puolustusvoimien apulaistiedustelupäällikkö, eversti Martti J. Kari vääntää rautalangasta:

- Jos imaami hoitaa sielua, siihen liikenteeseen ei saa koskea, mutta jos imaami esimerkiksi kehottaa räjäyttämään eduskuntatalon, siihen liikenteeseen saa koskea.

Puolustusvoimat ei saa uusia toimivaltuuksiaan ilmaiseksi. Sotaväki alistetaan siviiliviranomaisen valvottavaksi. Tätä yksityiskohtaa kenraalit ovat taatusti kiroilleet. Sotilaat ovat aina tapelleet hampaat irvessä sitä vastaan, että siviilit pääsisivät sörkkimään puolustusvoimien asioita.

Pääesikunnan tiedusteluosasto joutuu nyt ulkopuolisen laillisuusvalvojan syyniin siinä missä Supokin. Valtiolle tulee uusi viranomainen: Tiedusteluvaltuutetun toimisto.

Parlamenttikin tahtoo puumerkkinsä. Eduskunta perustaa uuden valiokunnan, jonka nimi ei ehkä ole tiedusteluvaliokunta, mutta sitä se tarkoittaa. Tämän salaneuvoston jäsenyydestä valtiopäiväedustajat vaikka maksaisivat jos se olisi mahdollista.

Tuoli tiedustelun Hys-hys-klubissa kirkastaa kummasti kansanedustajan sädekehää. Klubilaisen epävirallisena velvollisuutena on pitää tiedusteluviranomaisten puolia valtiovarainministeriön juustohöylää vastaan.

Tämä tekniikkaa ei enää riitä. Kuvassa on Suomen signaalitiedustelun nykyinen kapea keihäänkärki: ilmavoimien Casa C-295M kuljetuskone, joka voidaan varustaa elektronisen tiedustelun ja sodankäynnin laitteistoilla. Laitteisto kulkee kontissa, joka sisältää Suomen Yhdysvalloista ostaman Dragon Shield -tiedustelujärjestelmän. (ILMAVOIMAT)

(LOCKHEED MARTIN)

Puolustusvoimien mukaan Suomen sotilastiedustelun työkalut ovat ruostumassa.

- Muut maat ovat pidemmällä. Me olemme noin 15 vuotta myöhässä tässä asiassa. Se on totuus, apulaistiedustelupäällikkö Kari sanoi Jyväskylässä tammikuussa.

Miten on mahdollista, että sodissa kyntensä näyttänyt signaalitiedustelu repsahti? Tämä tapahtui vieläpä Suomessa, joka on ylpeillyt tietoliikennetekniikan mallimaana.

Takamatkaan on kaksi syytä. Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja.

Halonen presidentti-ylipäällikkönä ja Tuomioja ulkoministerinä estivät tiedustelun uudistamisen; siinä samalla suomalaisten viranomaisten soluttautumisen Venäjän asevoimien käyttämiin kaapeleihin ja kuituihin. Jos kauniisti sanotaan, presidentti ja ulkoministeri eivät nähneet tarvetta edistää tällaisen tiedustelutoiminnan sallivaa lainsäädäntöä.

Tarvitseeko enää muistuttaa kaksikon huippukaudella Suomen tekemistä muista sankariteoista kuten jalkaväkimiinojen kieltämisestä ja panssarivaunujen sulattamisesta.

Suomen sotilastiedustelu oli hyvin jyvällä vielä 1990-luvun lopulla. Tiedustelu nojasi ennen muuta radiotiedusteluun ja signaalianalyysiin. Suomella oli hyvä kuva lähialueiden tapahtumista.

Jo 1990-luvun lopussa erityisesti Venäjän sotilaiden, sotilaallisten johtoportaiden ja maan turvallisuusviranomaisten viestintä siirtyi digitaaliseen liikenteeseen, tietojenkäsittelyyn ja kaapeleihin. Radioverkot jäivät strategisella tasolla varajärjestelmiksi.

Tästä seurasi Suomelle ongelmia. Sotilastiedustelulla ei ollut valtuuksia päästä nuuskimaan fyysistä verkkoa, joka kulki Suomen kautta tai talousvesiä pitkin Kaliningradiin. Suomi ei voinut ujuttautua kuituihin. Vain vanheneva radiotiedustelu oli lain mukaan sallittua, koska tiedon sieppaaminen tapahtui kotimaan alueella ilman fyysistä yhteyttä käyttäjiin.

Halosen ja Tuomiojan vastustaessa ei sotilailla ollut edellytyksiä viedä asiaa eteenpäin. Asiasta kyllä puhuttiin, ainakin ulko- ja turvallisuuspoliittisten selontekojen laatimisen yhteydessä ja kun valtiojohdolle rakennettiin tilannekuvajärjestelmä.

Halonen jyräsi heikon pääministerin Matti Vanhasen kerta toisensa jälkeen, kun asia otettiin esiin. Vanhasen kaudella perustettu valtioneuvoston uusi tilannekeskus oli tämän vuoksi pitkään tyhjäkäynnillä.

Ongelmat paljastuivat valmiusharjoituksissa. Harjoitukset osoittivat, että aiemmin pelannut tietojenvaihto ystävällismielisten ulkomaisten tiedustelupalveluiden kanssa oli ehtymässä. Suomelta puuttuivat tietojen vaihtoon sopivat oravannahat eli Suomen itse esiin onkimat salaiset tiedot Venäjän turvallisuusorganisaatioista.

Ruotsi porskutti nyöryyttävästi Suomen ohi. Se oli sallinut FRA-tiedustelulaitokselleen suuret valtuudet kuunnella kaapeleita ja tunkeutua tietoverkkoihin. Ruotsi paljasti Suomen hallitukselle, että ulkoministeriömme verkko on hakkeroitu. Ensimmäiseksi suomalaiset epäilivät tietysti ruotsalaisia itseään.

Vanha radio- ja elektroninen tiedustelu toimii nykyisin enää lähinnä reaaliaikaisissa tilanteissa taktisella ja operatiivisella tasolla eli käytännössä kun Venäjä liikuttelee joukkojaan ja aseitaan paikasta toiseen. Liikkuvat joukot käyttävät tietenkin enemmän radioita oman toimintansa johtamiseen. Ennakkovaroitukseen tai strategisen tilanteen arviointiin ei tämä liikenne mitenkään riitä.

Aika ajoi passiivisen tiedustelun ohi. Nyt pitää päästä samalle aktiiviselle tasolle kuin muut.

Sotilastiedustelun tehtävänä on hankkia harkinta-aikaa poliittisille päättäjille kriisin tai poikkeustilanteen varalta. Saattaa se säästää lentokonekerosiiniäkin. Parempi ennakkovaroituskyky sallii joukkojen valmiustason madaltamisen tällaisina jännitteisinä aikoina.